Yliajettu

Makaan sängyllä hänen vieressään. Hän taitaa jo pian nukahtaa. Minä jään siis valvomaan ja ajattelemaan toisin sanoen kärsimään. Ei se hänen vikansa ole. Se etten saa unta. Saatan olla katkera, mutta ei se vaikuta mihinkään.

Häntä katsoessani sisälläni tuntuu aivan sietämättömältä. Hän ei koskaan tule olemaan minun. Ajatus saa minut pois tolaltani. Silmistäni pääsee vapaaksi pari pisaraa. Kipu on sietämätön. Miksi minä haluan tämän ihmisen. Katson häntä. hän on suloinen, kaunis. Hän on myös itsekäs, ilkeä ja en oikein tiedä mitä. Puristan häntä lähemmäs itseäni. Hän on hereillä. En tiedä näkeekö hän minua.

''Mikä hätänä?'' Hänen suloisen äänensä kysyy.
Olen aivan hiljaa. Pääni sisällä ajatukset alkavat tekemään töitä nopeammin. Miten selittäisin hänelle miltä minusta tuntuu. Miten selitän, että hän tekee minusta maailman surullisimman olennon. Melkein tukahdun tunteeseen, joka on kovin selittämätön. Hän tekee minusta onnellisen, mutta silti tekee minusta surullisen. Annan hänelle kaiken minusta, minä olen hänen. Miksi minä en saisi häntä?
Pitkän pohdinnan jälkeen raotan suutani.
''Tuntuu turhautuneelta'' sanon tuskaisesti.
''Miksi?'' hän kysyy väsyneesti.
''Haluan sut lähemmäs ja lähemmäs, eikä mikään tunnu riittävän.'' saan sanat vaivoin suustani. Enkä saa helpotusta sanomalla niitä kuten odotinkin. Yritän etsiä uusia sanoja. Mitä jos sanoisin näin. Ei se ole riittävä ilmaisu. Sydämeni pakahtuu ja haluaisin niin kovasti repiä sen rinnastani. Voisin yhtä hyvin heittää sen pois. Siitä ei ole mihinkään. Kun pääsen taas todellisuuteen ajatauksistani huomaan hänen kääntäneen päätään. Hän rupesi nukkumaan. Melankolia valtaa mieleni. Tuntuu yliajetulta metsäkauriilta. En usko, että näin olisi käynyt jos tässä en olisi minä. Sitä toista hän kuuntelisi loputtomiin vaikkei olisi nukkunut vuoteen.

''Ja vaikka tiedän että viereeni sut hetkeks vielä saan pian saapuu yö ja aina se vie sut, vie sut vaan''

Tunteja maatessani ja huomatessani hänen  nukkuvan syvää unta hiivin pois hänen vierestään. Päätän ottaa rauhoittavia saadakseni unta. Menee vielä jonkin aikaa kunnes uni saapuu vihdoin lievittämään tuskaani. Aamulla saan taas suukon ennen kuin Kultani  painaa ulko-oven kiinni takanaan ja unohtaa minut.

Wasted youth

Tänään juomaan. Ehkä baariin. Mistä vetoo ni oon iha ympäri päissäni.


Don't you think I could tell that you were trying to
Make a fool out of me

Such a paradox, 
Isn't it, isn't it?

Ikkunasi

Se oli hairahdus

se viesti.

Annoin muistojen tulla

valo, verhot

Sun ikkunassa on valoa

ja mun on pakko vilkaista

''ei tällä kertaa'', sanon

kaikesta huolimatta 

tiedän että katson

joskus näen muutakin kuin verhot

harvoin.