Tavanomainen käynti

Tänään näen hänet ensi kertaa. Minua epäilyttää miten hän suhtautuu minuun. Toisaalta kaikki muutkin tälläiset tapaamiset ovat menneet hyvin ja he ovat olleet todella ymmrätäväisiä. Silti minua kauhistuttaa hieman. Se voi johtua hunoista kokemuksista muiden kuin psykologi vierailuihin liittyvien lääkäreiden kanssa. Keskussairaalan henkilökunta joutuu katselemaan kaiken näköistä ja ehkä he ovat kyllästyneet ihmisiin. Kävelen käytävää pitkin kerrostalon käytävässä ja pimpotan ovikelloa. Aloin soittamaan sitä toukokuusta asti tosin tilat vaihtuivat viime kuussa. Ennen kuin ehdin jättämään ajatukseni ovikelloon ovi avautui.

''Hei, tule peremmälle'' psykologi sanoi tavallisen tervehtimis riitin mukaan.
''Moi'', tervehdin astuessani sisään.

Kävelimme hänen huoneeseensa. Seinät olivat niin kolkot. Minun mielestäni seinällä roikkuvat oudot taulut häiritsivät silmiäni aina kun saavuin tähän huoneeseen. En kuitenkaan koskaan ole antanut niiden häiritä muulloin kuin tullessa ja lähtiessä. En anna minkään häiritä arvokasta tuntia.

Kättelemme ennen kuin istun alas.

Mielestäni häiritsevää on kun välillä rupean pohdiskelemaan hänen elämäänsä. Mietin onko hän tyytyväinen itseensä, onko hän kuinka usein surullinen, mitä hän oikeastaan ajattelee minusta. Ehkä hän ei vain voi sanoa ammattinsa takia, että olen säälittävä. Usein tuntuu myös ihan kuin hän manipuloisi minua. Ei pahalla tavalla tietenkään. Meinaan, että ehkä hän sanoo asioita, sillä hän ajattelee minun tarvitsevan kuulla jotai sellaista. Ja minusta tuntuu että menen lankaan.


''Olen huomannut kuinka paljon ihmissuhteet vaikuttavat minuun, ja vaikka huomaan sen en tee mitään,
haluan ja tarvitsen, että niin sanotut ystäväni näyttäisivät ymmärtävän persoonallisuuttani ja ''antavan armoa. '' sanoin samalla kun hän tutki kasvojani tekiessään muistiinpanoja.
''Etenkin hänen.'' jatkoin hänen vieläkin ollessa hiljaa ja kirjottaessa.
''He tietävät, että yritän olla avulias, kiltti, en pyydä mitään.. annan heidän periaattessa tehdä minulle mitä vain.. '' pidin hengähdystaukoa kun sanojen puskeminen ulos oli hankaloitunut.
Hiljenin ja syvennyin mietteisiini. En ymmärtänyt mitä kaikki kiltteys merkitsee, se on minulle liikaa ajatella sitä koska pidän siitä mutta inhoan sitä.