Pystyn antamaan osan itsestäni muille ilman ongelmia, mutta jos huomaan ettei se ollut viisasta ja minua on satutettu pitkään ja turhaan olen itkenyt minusta tulee hirviö. En halua olla hirviö, se en ole minä. Voinko minä oikeasti olla paha? Pää taitaa vaan temppuilla. Olen jo kauan pysynyt erossa kaikesta siitä mitä päässäni liikkuu. En ole antanut sen häiritä, mutta nyt tunnen olevani voimallisempi kuin koskaan ja tiedän että pystyn tekemään mitä vain. Pidän tästä, mutta tavallaan en. Tykkään surullisesta minästäni, tai en tiedä enään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti